Why this feeling ?

Mä täytän huhtikuussa 16 ja musta tuntuu et elämä on jo ihan ohi. Välillä tuntuu ettei kukaan ymmärrä mua tai tajua mitään mitä yritän sanoa tai näyttää, mä oon välillä ihan omituinen ja meen ja teen enkä ajattele yhtikäs mitään. En oo vieläkään tajunnu minkä takia me ylipäätänsä eletään, mietin et miks tää maapallo on ja miks se on just tämmönen mitä tuol kaukana muual on? Nauran jos naurattaa, mut kyyneleet piilotan kaikkie paitsi äitin edessä. Oon eläväinen ja aito, ystävällinen sillon ku haluun ja siltä tuntuu.  Mut osaan olla inhottava ja ilkee niille joista en tykkää. Ihanaa on se kun tunnet tosi vahvan tunteen ja et haluu päästää siitä koskaan irti. Mä en osaa päästää irti joistain hetkistä ja tunteista. Ikävöin tosi paljon joitain tiettyjä hetkiä ja niitä sen hetkisiä ajatuksia ja hymyjä. Oon kunnianhimoinen ja aikas positiivnen ihminen. Pelkään sitä, et menetän mun rakkaat ihmiset tai et mut petetään jotenkin. Pelkään varsinkin sitä kun sovitaan, että nähdään jossain ettei toinen ilmaannu paikalle. Mun viisaus tulee esii asioissa, jotka on mulle elämässä oikeesti tärkeitä. Ei aina matikan yhtälöissä tai äikän kieliopissa. Oon huomannu et viha ja rakkaus ei oo kauheen kaukana toisistaan varsinkaan tiettyjen ihmisten kanssa. Mulla on huonoja päiviä miljoonia, mut hymyilen silti aina, en taho koskaan näyttää sitä kellekkään.  Tein ennen vaikka mitä luin, piirtelin kaikkee pientä, enää mulla ei muka oo aikaa. Siitä oppii et kaikesta selviää ku vaan tarpeeks tahtoo ja uskoo. Rakastan läheisyyttä. Ihmiset, jotka luulee tietävänsä kaikesta ja kaikkien asioista kaiken on jotenkin kasvanut väärään koloon. On myös kamalaa, että jotkut yrittää tosissaan tehä toisten elämästä helvettii ja kiusaa turhista asioista. Tunnen olevani iha yksinaina välillä, joskus se on okei ja joskus se on kamlaa. Jos joku kysyy mun unelmista, mä meen aika sanattomaks, koska en taho kertoo niitä kellekkään. En tiedä onko ne oikeesti mun unelmat vai pidänkö niitä vaan siinä unelma laatikossa. Tiedän et moni ihmine vihaa mua mut ei mua oikeesti edes kiinnosta. Ennen se kiinnosti ja liikaa, mut oon päässy yli siitä onneks. On asioita joita häpeen ja kadun . Oon lyhyiden vuosieni aikana kokenu monta asiaa jotka on vahvistanu mua henkisesti, en voi sanoo etten vaihtais niitä pois mistään hinnasta, koska jos ne voisi pyyhkiä pois pyyhkisin ne heti ja moneen kertaan. Mut mä oon nyt tässä ja oon selvinny tähänki asti ni miksen selvis loppuun asti ?